kuulla – kuulua – kuunnella – kuulostaa

Dziś z cyklu kłopotliwych wyrazów przedstawiam czasowniki, które mają do czynienia ze słuchaniem lub słyszeniem (kuulla – kuulua – kuunnella – kuulostaa) i mogą się mylić.

kuulla – słyszeć

Kuulin, että … – Słyszałam, że …

Hän kuulee huonosti. – On źle słyszy.

Kuuletko sinä? – Czy ty mnie słyszysz?

En halua kuulla siitä. – Nie chcę o tym słyszeć.

Oletko kuullut Mikosta? – Słyszałaś co u Mikko?

En kuullut herätyskelloa aamulla. – Nie usłyszałam budzika rano.

kuulua – słychać, być słyszanym; również: należeć, składać się z; obchodzić; musieć

Mitä kuuluu? – Co słychać?

Minulle kuuluu hyvää. – U mnie (słychać) wszystko dobrze.

Mitä kaupunkiin kuuluu? – Co słychać w mieście?

Hänestä ei ole kuulunut mitään. – Nic od niego nie było słychać / nie słyszano.

Tämä kirja kuuluu minulle. – Ta książka należy do mnie.

Kenelle se kuuluu? – Do kogo to należy?

Aamiainen kuuluu hintaan. – Śniadanie jest wliczone w cenę.

Se ei kuulu sinulle. – To nie twój interes.

Mitä se sinulle kuuluu? – Co cię to obchodzi?

Sinun kuuluu tehdä se. – Musisz to zrobić.

kuunnella – słuchać

Kuuntelen radiota. – Słucham radia.

Kuunteletko musiikkia? – Słuchasz muzyki?

Kuuntele! – Słuchaj!

Sinun täytyy kuunnella minua. – Musisz się mnie słuchać.

kuulostaa + LTA – brzmieć

Kuulostaa hyvältä. – Brzmi dobrze.

Tuo kuulostaa jo paremmalta. – To brzmi już lepiej.

Se kuulostaa kivalta. – To brzmi fajnie.

Tämä voi kuulostaa oudolta. – To może zabrzmieć dziwnie.

Więcej przykładów:

http://randomfinnishlesson.blogspot.com/2014/05/kuulla-kuulua-kuulostaa-kuunnella.html