Zaimki przeczące (ei kukaan, ei mikään)
Kiedy stosujemy zaimek przeczący?
Zaimek przeczący wskazuje na brak czegoś lub kogoś oraz występuje wyłącznie w zdaniach zaprzeczonych.
Przykłady:
Ketä he odottavat? – Eivät ketään. (Na kogo oni czekają? – Na nikogo.)
En halua juoda mitään. (Nic nie chcę pić.)
Jak odmieniamy zaimki przeczące?
- Zaimki przeczące zawsze występują przy odmienionym wyrazie ‘ei’ zgodnie z formą podmiotu.
En halua mitään. (Nic nie chcę.)
Et halua mitään. (Nic nie chcesz.)
Hän ei halua mitään. (On nic nie chce.)
Emme halua mitään. (Nic nie chcemy.)
Ette halua mitään. (Nic nie chcecie.)
He eivät halua mitään. (Nic nie chcą.)
- Formy ’ei mikään’ (nic) stosujemy w odniesieniu do rzeczy i sytuacji, a ‘ei kukaan’ (nikt) w stosunku do osób.
- Najczęściej używanymi formami w odniesieniu do osób ‘ei kukaan’ (nikt) w liczbie mnogiej są nominatiivi i partitiivi. Inne formy liczby mnogiej używane są bardzo rzadko.
- Przypadek zaimka przeczącego jest taki sam, jak zaimek pytający w pytaniu, które użylibyśmy do tego zdania.
Mitä haluat? – En halua mitään. (Co chcesz? – Nic nie chcę.)
Kenelle soitit? – En kenellekään. (Do kogo zadzwoniłaś? – Do nikogo.)
Missä te olitte? – Emme missään. (Gdzie byliście? – Nigdzie.)
Uwaga! Wyjątek tu stanowi dopełnienie w akkusatiivi, które w przeczeniu zamieniamy na partitiivi.
Kenet sinä tapasit eilen? – En ketään. (Kogo spotkałaś wczoraj? – Nikogo.)
- Zaimek przeczący kończy się na
-an/-än
u osób w nominatiivi i partitiivi
u rzeczy w nominatiivi, genetiivi lub zaimków pytających zakończonych na samogłoskę ‑a/-ä
‑kaan/‑kään
u osób w przypadkach z wyjątkiem nominatiivi i partitiivi
u rzeczy, jeśli zaimek pytający kończy się na spółgłoskę, -e lub -i
| osoby | rzeczy | |||
| Przypadek | liczba pojedyncza | liczba mnoga | liczba pojedyncza | liczba mnoga |
| Nominatiivi | ei kukaan | ei ketkään | ei mikään | ei mitkään |
| Genetiivi | ei kenenkään | ei keidenkään | ei minkään | ei minkään |
| Akkusatiivi | – | – | – | – |
| Partitiivi | ei ketään | ei keitään | ei mitään | ei mitään |
| Inessiivi | ei kenessäkään | ei keissäkään | ei missään | ei missään |
| Elatiivi | ei kenestäkään | ei keistäkään | ei mistään | ei mistään |
| Illatiivi | ei keneenkään | ei keihinkään | ei mihinkään | ei mihinkään |
| Adessiivi | ei kenelläkään | ei keilläkään | ei millään | ei millään |
| Ablatiivi | ei keneltäkään | ei keiltäkään | ei miltään | ei miltään |
| Alllatiivi | ei kenellekään | ei keillekään | ei millekään | ei millekään |
| Essiivi | ei kenenäkään | ei keinäkään | ei minään | ei minään |
| Translatiivi | ei keneksikään | ei keiksikään | ei miksikään | ei miksikään |
Literatura:
White L., A Grammar Book of Finnish, 2006, s. 136-138
